|
Sven Nilsson (1787-1883)
Sven Nilsson oli aikansa tunnetuimpia ja monipuolisimpia ruotsalaisia tiedemiehiä,
eläintieteilijä, geologi, paleontologi ja arkeologi. Mm. Charles
Darwin viittasi hänen tutkimuksiinsa kivikautisesta esineistöstä
käsitellessään Descent of Man -kirjassaan ihmissuvun henkistä
yhtenäisyyttä.
Nilssonin arkeologis-etnografinen pääteos oli Skandinaviska
Nordens Urinvånare (1838-1843), jossa hän sivusi myös rotututkimusta.
Nilsson sovelsi ajatusta yhteiskunnan ja kulttuurin kehittymisestä
kaikkialla samalla tavalla ja rinnasti "modernit villit" ja esihistorialliset
ihmiset toisiinsa.
Nilssonin kirja herätti suurta huomiota myös rotututkijoiden
parissa. Hän esitti siinä, että saamelaiset olivat Skandinavian
ja mahdollisesti laajemminkin Euroopan muinaisasukkaita. Kehitystasoltaan
korkeammalla olleet kansat olivat tunkeneet tämän muinaiskansan
jäänteen "kaukaisille, villeille tunturiseuduille".
Nilssonin teoria tunnettiin turaanilais- tai suurlevinneisyysteoriana
ja se herätti kiivaan keskustelun puolesta ja vastaan. Samalla se
herätti uudelleen kiinnostuksen saamelaisia kohtaan, koska heissä
nähtiin nyt mahdollisuus tutkia "modernien" eurooppalaisten alkukantaista
menneisyyttä (Saamelaiset
1800-luvun rotuteorioissa) Siitä oli tullut sekä arkeologiassa
että fyysisessä antropologiassa kuuma kysymys 1800-luvun puolivälissä
tehtyjen fossiilisten luulöytöjen jälkeen. Antropologiassa
mm. kysyttiin, olivatko saamelaiset neandertalin ihmisen rotusukulaisia.
[PI] |
|