• Modernin rasismin synty
    • Luonnontila- ja yhteiskunnan kehitysteoriat
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

 
 
 
 
 
 
 
 

 

Luonnontila- ja yhteiskunnan kehitysteoriat

Englantilaiset filosofit Thomas Hobbes ja John Locke pyrkivät 1600-luvun lopulla selittämään yhteiskunnan syntyä ja luonnetta luonnontilan käsitteellä. Luonnontila oli heidän teorioissaan edeltänyt yhteiskunnan syntyä tai oli jollakin tavalla sen vastakohta. Tehdäkseen sanomansa ymmärrettäväksi he rinnastivat luonnontilan todelliseen tai todellisena pitämäänsä maailmaan.

Teoreettinen luonnontila sekoittui "villien" elämäntavan kuvauksiin, joita nopeasti laajeneva matkakirjallisuus, maantieteen yleisesitykset ja siirtomaavirkamiesten ja -sotilaiden raportit tarjosivat.

Hobbesin mielestä luonnontila oli sotatila, jossa kaikki olivat toistensa luonnollisia kilpailijoita ja vihollisia. Luonnontilassa elävän ihmisen osa on tyly Hobbesin kuuluisassa poliittisessa pääteoksessa, Leviathanissa (1651). Hänen elämänsä on "yksinäinen, köyhä, ruokoton, eläimellinen ja lyhyt". Lukijalle, joka epäilee, että sellaista aikaa tai tilaa ei ole koskaan ollut, Hobbes heittää esimerkin:

"... en minäkään usko, että niin on ollut yleensä kaikkialla, koko maailmassa, mutta on monia paikkoja, joissa eletään nytkin niin. Sillä Amerikan villeillä ei ole mitään yhteiskunnallista vallankäyttöä lukuun ottamatta pienissä perheissä ilmenevää hallintoa, joten sopu riippuu luonnollisesta halusta; ja he elävät tänäkin päivänä siihen eläimelliseen tapaan, kuten sanoin aikaisemmin."

Myös Lockelle Amerikka oli paikka, johon teoreettista luonnontilaa voisi verrata. Tutkielmassaan hallitusvallasta, Two Treatises of Government (1690), hän pariinkiin otteeseen selventää sanottavaansa sieltä otetulla esimerkillä.
Luonnontilateorioissa oli idullaan kaksi käsitystä, jotka vahvistivat rasistisia katsomuksia 1800-luvulla. Toinen oli käsitys, että ihmiskunta voidaan jakaa "luonnonkansoihin" ja "kulttuurikansoihin". "Luonnonkansoja" pidettiin "villeinä", jotka eivät kykene kehittymään tai jotka kehittyvät paljon hitaammin samalle tasolle kuin "kulttuurikansat". Korkeintaan niiden katsottiin voivan matkia "kulttuurikansoja", mutta omaa luomisvoimaa niillä ei arveltu olevan.

Toinen oli teoria, että yhteiskunta oli kaikkialla kehittynyt kolmen-neljän vaiheen kautta. Niitä olivat metsästys, paimentolaisuus, maanviljely ja "kaupallinen yhteiskunta" tai työnjaon yhteiskunta. Tämän käsityksen mukaan seuraava yhteiskunta oli aina edellistä "kehittyneempi". Myöhemmin teoriaa tulkittiin niin, että alkuperäiskansoja ryhdyttiin pitämään elävinä fossiileina, jäänteinä kehitysvaiheesta, jolla valkoiset eurooppalaisetkin olivat joskus olleet.

[PI]