Ympäristöteoria
Klassisissa rotuteorioissa rotujen erilaistuminen selitettiin ilmastolla
ja muilla ympäristötekijöillä. Se ei sinänsä
ollut uusi teoria, vaan esiintyi jo antiikissa ihmisten erilaisuuden selittäjänä.
Se säilyi myös raamatullisten selitysmallien rinnalla. Raamattuun
perustuvissa keskiaikaisissa ja uuden ajan alun selityksissä esimerkiksi
mustan rodun olemassaolo ja asema selitettiin Jumalan rangaistuksena veljesmurhaaja
Kainin jälkeläisille tai kirouksella, jonka Nooa langetti Haamin
pojan Kaananin ja tämän jälkeläisten ylle, kun Haam
oli nähnyt juovuksissa makaavan isä-Noan alastomana.
Klassiset rotuteoriat selittävät ympäristötekijöillä
sekä eurooppalaisen ihannetyypin että
muiden rotujen rappeutumisen. Euroopassa ilmanalan ja ympäristön
katsottiin olevan leutoudessaan ja lempeydessään suosiollinen
sekä ihmisen fyysiselle että henkiselle kehitykselle. Tropiikin
ja pohjolan väitettiin turmelevan ihmisen. Niinpä saamelaisista
tuli mm. Buffonin rotuteoriassa paraatiesimerkki ankaran ilmaston rappeuttavasta
vaikutuksesta. Valkoisen rodun asuinsijoista Buffon totesi seuraavasti:

"Sopivin ilmastovyöhyke ulottuu 40 leveysasteelta 50 leveysasteelle
ja se tuottaa komeimmat ja kauneimmat ihmiset. Tältä vyöhykkeeltä
täytyy myös etsiä ihmisen alkuperäisen ihonvärin
mallia ja mallia kauneuden eri asteille; molemmat äärimmäisyydet
ovat todesta ja kauniista yhtä etäällä."
Lappalaisten Buffon katsoi elävän etäällä todesta
ja kauniista. Näin Buffon kuvasi heitä ja heidän asuma-aluettaan:
"Kylmä kutistaa kaikkia Luonnon tuotteita. Niinpä lappalaiset,
jotka ovat jatkuvasti alttiit pakkasen ankaruudelle, ovat ihmislajin pienimpiä.
Mikään ei ole parempi esimerkki ilmaston vaikutuksista kuin tämä
lappalaisten rotu, joka asuttaa pohjoista napapiiriä, laaja vyöhykettä,
jota ei rajaa mikään muu kuin yletön kylmyys, sillä
rotu häviää kokonaan, milloin ilma tulee leudommaksi."
[PI] |