  |
|
|
|
|
|
Orjat omaisuutenaOrjuutta puolustettiin omistusoikeudella, jonka katsottiin olevan tärkeimpiä ihmisoikeuksia ja sallivan myös orjien omistamisen. Heitä pidettiin karjaan verrattavana irtaimistona, jota sai myydä, ostaa ja hävittää niin kuin muutakin omaisuutta. Se oli omiaan synnyttämään rasistisia käsityksiä, että mustat eivät ole yhtä arvokkaita ihmisiä kuin valkoiset.
Käsitys orjista omaisuutena juurtui syvälle orjakauppaa harjoittavien ja orjia siirtomaissaan käyttävien valtioiden lainsäädäntöön ja niiden kansalaisten ajatteluun. Esimerkiksi Englannin ja sen siirtomaiden lainsäätäjät päättivät laeista, joilla orjat leimattiin omaisuudeksi. Orjalaiva Zongin jutun päätöksessä 1700-luvun lopulla
varaoikeuskansleri lordi Mansfield vertasi orjia eläinten kaltaiseen
omaisuu-teen. Juttu sai alkunsa, kun laivan kapteeni heitätti 132
elävää orjaa mereen, koska laivassa oli puhjennut epidemia.
Omistajat hakivat korvauksia menetyksistään. Mansfieldiä
rohkaisi päätöksenteossa Englannin alahuoneen kielteinen
päätös orjuuden lakkauttamista esittäneeseen aloitteeseen.
|
