|
Orjuus ja rasismi
Neljäsataa vuotta kestänyt transatlanttinen orjuus synnytti ja
vahvisti rasistisia mielikuvia, koska se yhdisti "rodun", lähinnä
ihonvärin, ja orjuuden. Aikaisemmissa
orjayhteiskunnissa tällaista yhteyttä ei ollut esiintynyt.
Antiikissa
orjuus oli riippumaton ihonväristä ja luokasta ja pitkään
suuri enemmistö orjista oli valkoisia.
Transatlanttisessa orjuudessa kehittyi näkemys, että valkoinen
ei voi olla orja. Samalla heräsi kysymys, miksi juuri musta oli sopiva
orja. Kysymys synnytti vastaukseksi joukon teorioita mustien synnynnäisestä
alemmuudesta. Perustelut haettiin ensin Raamatun tulkinnoista ja myöhemmin
rotuteorioista. Raamatusta käytettiin orjuuden perusteluna Mooseksen
1. kirjan 9. lukua, jossa Nooa kiroaa Haamin pojan Kanaanin ja sanoo: "Kirottu
olkoon Kanaan, okoon hän veljiensä orjain orja." Myös Vanhan
Testamentin Joosuan 9. luvun jakeita 21-27 käytettiin perusteluna,
koska niissäkin esitettiin, että Haamin jälkeläiset
oli määrätty palvelijoiksi.
Orjuus ja rotu yhdistyivät termeissäkin. Virginiassa ja Barbadoksella
pappina työskennellyt Morgan Godwyn kirjoitti orjuutta arvostelleessa
pamfletissaan vuonna 1680 , että
"(nämä) kaksi sanaa, Neekeri (Negro) ja Orja ovat tottumuksen
voimasta kasvaneet samamerkityksisiksi ja keskenään vaihdettaviksi".
Orjuuden ja orastavan rasismin yhteys näkyy selvästi siinä,
että matkakuvauksissa ja -raporteissa kuvattiin kielteisimmin niiden
alueiden väestöä, joilla orjakauppaa harjoitettiin. Portugalilaiset
veivät orjia Kongosta, Angolasta ja Mosambikista, ja esimerkiksi portugalilainen
jesuiitta Jerónimo Lobo kuvasi vuonna 1728 julkaistussa raportissaan
nämä alueet kielteisesti erotukseksi Abessiniasta (Etiopiasta),
jossa orjakauppaa ei harjoitettu.
1700-luvun kolmella viimeisellä vuosikymmenllä orjanomistajat
joutuivat uuteen tilanteeseen, kun orjuutta vastustava abolitionistinen
liike syntyi ja orjuutta ryhdyttiin muutenkin kritisoimaan voimakkaammin.
Helpoin tapa puolustaa orjuutta oli rotuun ja rotueroihin viittaaminen.
Orjanomistajien 1770-luvulla masinoimaan kirjallisuuteen kuuluu myös
Edward
Longin History of Jamaica , ehkä kuuluisin tuon ajan rasistisista
kirjoituksista. Long piti neekereitä ja valkoisia kahtena erillisinä
ihmislajina.
[PI] |
|