• Orjuus
    • Orjuus ja rasismi
[Edellinen]   [Seuraava]

Katso myös dokumentti 10

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]



 
 
 
 
 
 
 
 

 

Orjuus ja rasismi

Neljäsataa vuotta kestänyt transatlanttinen orjuus synnytti ja vahvisti rasistisia mielikuvia, koska se yhdisti "rodun", lähinnä ihonvärin, ja orjuuden. Aikaisemmissa orjayhteiskunnissa tällaista yhteyttä ei ollut esiintynyt. Antiikissa orjuus oli riippumaton ihonväristä ja luokasta ja pitkään suuri enemmistö orjista oli valkoisia.

Transatlanttisessa orjuudessa kehittyi näkemys, että valkoinen ei voi olla orja. Samalla heräsi kysymys, miksi juuri musta oli sopiva orja. Kysymys synnytti vastaukseksi joukon teorioita mustien synnynnäisestä alemmuudesta. Perustelut haettiin ensin Raamatun tulkinnoista ja myöhemmin rotuteorioista. Raamatusta käytettiin orjuuden perusteluna Mooseksen 1. kirjan 9. lukua, jossa Nooa kiroaa Haamin pojan Kanaanin ja sanoo: "Kirottu olkoon Kanaan, okoon hän veljiensä orjain orja." Myös Vanhan Testamentin Joosuan 9. luvun jakeita 21-27 käytettiin perusteluna, koska niissäkin esitettiin, että Haamin jälkeläiset oli määrätty palvelijoiksi.

Orjuus ja rotu yhdistyivät termeissäkin. Virginiassa ja Barbadoksella pappina työskennellyt Morgan Godwyn kirjoitti orjuutta arvostelleessa pamfletissaan vuonna 1680 , että

"(nämä) kaksi sanaa, Neekeri (Negro) ja Orja ovat tottumuksen voimasta kasvaneet samamerkityksisiksi ja keskenään vaihdettaviksi".

Orjuuden ja orastavan rasismin yhteys näkyy selvästi siinä, että matkakuvauksissa ja -raporteissa kuvattiin kielteisimmin niiden alueiden väestöä, joilla orjakauppaa harjoitettiin. Portugalilaiset veivät orjia Kongosta, Angolasta ja Mosambikista, ja esimerkiksi portugalilainen jesuiitta Jerónimo Lobo kuvasi vuonna 1728 julkaistussa raportissaan nämä alueet kielteisesti erotukseksi Abessiniasta (Etiopiasta), jossa orjakauppaa ei harjoitettu.

1700-luvun kolmella viimeisellä vuosikymmenllä orjanomistajat joutuivat uuteen tilanteeseen, kun orjuutta vastustava abolitionistinen liike syntyi ja orjuutta ryhdyttiin muutenkin kritisoimaan voimakkaammin. Helpoin tapa puolustaa orjuutta oli rotuun ja rotueroihin viittaaminen. Orjanomistajien 1770-luvulla masinoimaan kirjallisuuteen kuuluu myös Edward Longin History of Jamaica , ehkä kuuluisin tuon ajan rasistisista kirjoituksista. Long piti neekereitä ja valkoisia kahtena erillisinä ihmislajina.
[PI]