  |
|
|
|
|
|
Rotututkimuksen umpikujaRodun käsite ja rotututkimus joutuivat umpikujaan 1900-luvun alussa ja erityisesti 1930-luvulla. Siihen oli kolme syytä:1) Perinnöllisyystiede osoitti mittaavan rotututkimuksen perustuvan virheelliseen oletukseen pysyvistä ja perinnöllisistä roduista, joita voidaan kuvata tyyppeinä. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa havaittiin, että ominaisuuksien periytyminen oli paljon munimutkaisempi asia kuin oli oletettu. Myöhemmin on todettu, että ominaisuuksien muuntelu saattaa olla suurempaa populaatioiden (väestöryhmien) sisällä kuin niiden välillä. 2) Rotututkimus ei edistynyt, vaan joutui kiistelemään, mitkä tuntotomerkit ovat ratkaisevia rotuja määriteltäessä ja luokiteltaessa ihmisiä niihin. Rotujen määräkin vaihteli tutkimuksissa suuresti. Syynä oli se, että erilaisten mittausten määrän kasvaessa oli yhä vaikeampaa hahmottaa yksiselitteisiä tyyppejä. 3) Rotututkimusta ryhdyttiin 1930-luvulla arvostelemaan yhä voimakkaammin siitä, että sen edustajat olivat esittäneet epäinhimillisiä ja ihmisten tasa-arvoisuutta loukkaavia johtopäätöksiä. Jo 1800-luvulla rotututkimusta oli arvosteltu orjuuden, ennakkoluulojen, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja eurooppalaisen siirtomaaherruuden oikeuttamisesta. Arvostelu voimistui, kun havahduttiin huomaamaan, kuinka natsi-ideologia käytti rotututkimusta oikeuttaakseen juutalaisten ja muiden ns. ali-ihmisten leimaaminen ja yhteiskunnallisen, taloudellisen ja poliittisen syrjinnän ja sorron. [PI] |