  |
|
|
|
|
|
Suomalaisia rotuoppien arvostelijoitaRotututkimusta pidettiin 1800-luvun lopulla ja tämän vuosisadan alussa myös Suomessa yleensä tieteellisenä ja puolueettomana. Varsinaiset rotuopitkin levisivät Suomeen, lähinnä suomenruotsalaisten ylioppilaiden keskuuteen. Heitä innosti ajatus "germaanisen" rodun ylivoimaisuudesta kulttuurin luojana ja valloittajana.Muutamat suomalaiset oppineet arvostelivat jyrkästi jo 1900-luvun alussa rotututkimusta ja rotuoppeja. Yksi heistä oli filosofi Arvi Grotenfeldt, joka Valvojaan kirjoittamissaan artikkeleissa arvosteli rotuideologioita ja kyseenalaisti fyysisen antropologian tulokset rotujen luokittelussa. 1930-luvulla suomalainen rotututkimus joutui hieman yllättävältä taholta tulleen arvostelun kohteeksi. Arvostelija oli anatomian professori Väinö Lassila, joka johti Yrjö Kajavan alullepanemaa Suomen tiedeakatemian antropologista ohjelmaa ja joka aikaisemmin oli kyselemättä hyväksynyt ihmiskunnan jaon "alempiin" ja "kult-tuurirotuihin". Lassila arvosteli rotututkimusta sekä tieteellisestä että eettisestä näkökulmasta. Lassila kirjoitti Helsingin Sanomissa, että rotututkimus oli aikansa elänyt ja tieteelliseltä kannalta merkityksetön, koska se oli "mittaamalla korvia ja neniä ei ainoastaan jakanut ihmiskuntaa eri rotuihin, vaan vieläpä oli valmis selittämään toiset rodut korkeammalla kehityskannalla oleviksi". Lassilan näkemysten muuttumiseen olivat vaikuttaneet mm. tiedot siitä, kuinka natsi-ideologiassa käytettiin rotututkimusta. Hän arvosteli rotututkimusta myös muista epäinhimillisistä johtopäätöksistä: "Se on antanut jonkinmoisen oikeutuksen tapahtuneille epäinhimillisyyksille ja julmuuksille, se on teoreettisena pohjana eurooppalaiselle expansiolle, siirtomaiden valtaukselle ja koko nykyisen imperialismin kehitykselle. Se on niin ikään 'aatteellisena perustana' rotuvihaan, nationalististen (kansalliskiihkoisten) tunteiden kiihtymiseen ja sotien leimahtamiseen." (Kts. myös Rotututkimuksen umpikuja) [PI] |