Condorcet (Marie Jean Antoine Caritat de Condorcet):

SANTO DOMINGON PLANTAASIOMISTAJIEN EDUSTAJIEN PÄÄSYSTÄ KANSALLISKOKOUKSEEN
 

Vapaan kansan edustajan vakaumus	Plantaasinomistajan vakaumus
I Vapaus on jokaisen ihmisen luonnollinen oikeus, eikä yhteiskunta voi riistää keneltäkään tätä oikeutta pysyvästi, jollei häntä ole tuomittu rikoksesta, josta vapaudenriisto on rangaistus.	I Vapaus ei ole jokaisen ihmisen luonnollinen oikeus, ja yhteiskunta voi oikeutetusti alentaa ihmisiä orjiksi edellyttäen, että jotkut sen jäsenet hyötyvät siitä.
II Mikä tahansa rikkomus ihmisten luonnollisia oikeuksia vastaan on rikos, eikä sitä voi koskaan oikeuttaa taloudellisella edulla.	II Mikä tahansa kohtuullinen taloudel linen etu voi oikeuttaa rikkomuksen ihmisoikeuksia vastaan, barbaarisen  kohtelun ja jopa murhan.
III Omaisuuden tulee olla pyhä, eikä yhteiskunalla ole oikeutta mielivaltaisesti ottaa haltuunsa kenenkään yksilön omaisuutta.	III Yhteiskunnalla on oikeus pakottaa yksi ihmisten luokka työskentelemään toisen luokan voittojen hyväksi.
IV Ihminen ei voi olla toisen ihmisen omaisuutta: itämainen despotismi on siksi vastoin sekä järkeä että oikeutta.	IV Ihminen voi olla toisen ihmisen omaisuutta: sen vuoksi itämainen despotismi ei ole vastoin järkeä eikä oikeutta.
V Lakien täytyy sitoa ja suojella samalla tavalla kaikkia kansalaisia.	V Laki voi sietää kansalaisten tietyn luokan väkivaltaa ja rikoksia, mutta rangaista niistä toista luokkaa.
VI Kaikkien ihmisten täytyy toimia oikeudenmukaisesti, vaikka se ei olisi heidän  etujensa mukaista; on rikos käydä kauppaa toisen ihmisen vapaudella.	VI Meidän on oltava oikeudenmukaisia vain sikäli kuin se on sopusoinnussa etujemme kanssa; on täysin hyväksyttävää uhrata toisten ihmisten vapaus voittojemme lisäämiseksi.

Condorcet (1743-1794) oli ranskalainen matemaatikko, poliitikko ja valistusfilosofi. Hän osallistui Ranskan vallankumoukseen lakisäätävän kansalliskokouksen ja kansalliskonventin jäsenenä. Condorcet puolusti johdonmukaisesti ihmiskunnan ykseyttä ja tasa-arvoa. Hän oli ensimmäisiä valistusajattelijoita, jotka kuuluivat orjuuden lakkauttamista vastustaneeseen liikkeeseen. Ranskassa liike perusti Neekerien ystävien seuran, jonka sääntöluonnoksen Condorcet laati.

Kun lakisäätävä kansalliskokous kokoontui vuonna 1789, joukko pariisilaisia, jotka väittivät edustavansa Santo Domingon plantaasinomistajia esitti, että heidät pitäisi hyväksyä kokousedustajiksi. Condorcet ei tuossa vaiheessa vielä ollut kansallisko-kouksen jäsen, mutta kirjoituksissaan hän asettui vastustamaan esitystä. Condorcetin kirjoituksista ja muista Neekerien ystävien seuran kannanotoista huolimatta itse itsensä nimittäneet edustajat hyväksyttiin kansalliskokouksen jäseniksi. Yllä oleva katkelma on Condorcetin yhden kirjoituksen alkuosa.

Kun kansalliskokous vuonna 1791 äänesti orjuuden lakkauttamista vastaan, seurasi Santo Domingossa sarja orjien ja vapaiden mustien kapinoita. Niissä vaadittiin siirtokunnalle itsenäisyyttä. Siirtokunnan viranomaiset kukistivat niistä ensimmäisen, mutta vuonna 1804 kapinalliset voittivat ja perustivat Haitin tasavallan, joka oli läntisen pallonpuoliskon toinen tasavalta. Vuonna 1794 kansalliskokous lakkautti orjuuden kaikissa Ranskan siirtokunnissa, mutta noustuaan valtaan Napoleon palautti sen vuonna 1802. Orjuus lakkautettiin lopullisesti Ranskan siirtokunnissa vasta vuonna 1848.