• Orjuus
    • Orjakaupan lakkauttaminen
[Edellinen]   [Seuraava]

Katso myös dokumentit 6-7

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]



 
 
 
 
 
 
 
 

 

Orjakaupan lakkauttaminen

Suurista siirtomaavalloista teki vallankumouksellinen Ranska ensimmäisenä päätöksen orjuuden lakkauttamisesta. Sen perustuslakia säätävä kansalliskokous päätti vuonna 1791 ulottaa ihmisoikeudet koskemaan kaikkia ihmisiä. Kolme vuotta myöhemmin kansalliskokous lakkautti orjuuden. Kun Napoleon nousi valtaan, hän palautti orjuuden, jota Ranskan siirtomaissa kesti aina vuoteen 1848.

Ennen Ranskan kansalliskokouksen päätöksiä orjuus oli lakkautettu tai sitä oli rajoitettu Madeiralla ja muutamissa USA:n osavaltioissa. Englannissa ensimmäinen orjakauppaa vastustava aloite tehtiin alahuoneelle 1787, mutta vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin alahuone oli kypsä tekemään päätöksen. Orjuus lakkautettiin vuonna 1833 koko brittiläisessä imperiumissa. USA:ssa orjuus lakkautettiin vasta sisällissodan päätyttyä vuonna 1865. Etelä-Amerikan maista orjuus lakkautettiin viimeisenä Brasiliassa vuonna 1888.

Orjuuden vastainen abolitionistinen (abolition=lakkauttaminen) liike syntyi Englannissa ja Yhdysvalloissa kahden kristillisen lahkon, kveekareiden ja metodistien aloitteesta. Niiden julistuksissa ja päätöksissä orjuus tuomittiin erityisenä syntinä eikä niinkään ihmisoikeuksien loukkauksena. Kun Pennsylvanian kveekarit päättivät vuonna 1758 sulkea yhteisöstään orjanomistajat, ei päätöstä innoittanut ajatus yhtäläisistä ihmis-oikeuksista, vaikka siihenkin viitattiin, vaan "pakanoiden" sielun pelastaminen. Se ei onnistuisi, jos pelastettavat olisivat niin orjatyön uuvuttamia, että heillä ei olisi aikaa huolehtia sielunsa autuudesta. Myös orjanomistajat saivat vahingon sielulleen riistäessään toisilta ihmisolennoilta vapaan tahdon, jota ilman kukaan ei voisi kilvoitella pelastumisesta.

1700-luvun lopulla orjuutta ryhdyttiin arvostelemaan eettisistä, poliittisista ja taloudellisista syistä (Jean-Jacques Rousseau). Orjuuden katsottiin loukkaavan ihmisoikeuksia ja sen taloudellista tehokkuutta epäiltiin. Mm. skotlantilaiset filosofit David Hume ja Adam Smith sekä amerikkalainen Benjamin Franklin esittivät, että orjatalous oli tehotonta, koska orjat työskentelivät vain pakon edessä. Englannissa pelättiin orjuutta arvostelleiden radikaalien poliittisten voimien vahvistuvan, jos orjuutta ei lakkauteta.
[PI]