|
Orjakaupan lakkauttaminen
Suurista siirtomaavalloista teki vallankumouksellinen Ranska ensimmäisenä
päätöksen orjuuden lakkauttamisesta. Sen perustuslakia säätävä
kansalliskokous päätti vuonna 1791 ulottaa ihmisoikeudet koskemaan
kaikkia ihmisiä. Kolme vuotta myöhemmin kansalliskokous lakkautti
orjuuden. Kun Napoleon nousi valtaan, hän palautti orjuuden, jota
Ranskan siirtomaissa kesti aina vuoteen 1848.
Ennen Ranskan kansalliskokouksen päätöksiä orjuus
oli lakkautettu tai sitä oli rajoitettu Madeiralla ja muutamissa USA:n
osavaltioissa. Englannissa ensimmäinen orjakauppaa vastustava aloite
tehtiin alahuoneelle 1787, mutta vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin
alahuone oli kypsä tekemään päätöksen. Orjuus
lakkautettiin vuonna 1833 koko brittiläisessä imperiumissa. USA:ssa
orjuus lakkautettiin vasta sisällissodan päätyttyä
vuonna 1865. Etelä-Amerikan maista orjuus lakkautettiin viimeisenä
Brasiliassa vuonna 1888.
Orjuuden vastainen abolitionistinen (abolition=lakkauttaminen) liike
syntyi Englannissa ja Yhdysvalloissa kahden kristillisen lahkon, kveekareiden
ja metodistien aloitteesta. Niiden julistuksissa ja päätöksissä
orjuus tuomittiin erityisenä syntinä eikä niinkään
ihmisoikeuksien loukkauksena. Kun Pennsylvanian kveekarit päättivät
vuonna 1758 sulkea yhteisöstään orjanomistajat, ei päätöstä
innoittanut ajatus yhtäläisistä ihmis-oikeuksista, vaikka
siihenkin viitattiin, vaan "pakanoiden" sielun pelastaminen. Se ei onnistuisi,
jos pelastettavat olisivat niin orjatyön uuvuttamia, että heillä
ei olisi aikaa huolehtia sielunsa autuudesta. Myös orjanomistajat
saivat vahingon sielulleen riistäessään toisilta ihmisolennoilta
vapaan tahdon, jota ilman kukaan ei voisi kilvoitella pelastumisesta.
1700-luvun lopulla orjuutta ryhdyttiin arvostelemaan eettisistä,
poliittisista ja taloudellisista syistä (Jean-Jacques
Rousseau). Orjuuden katsottiin loukkaavan ihmisoikeuksia ja sen taloudellista
tehokkuutta epäiltiin. Mm. skotlantilaiset filosofit David Hume ja
Adam Smith sekä amerikkalainen Benjamin Franklin esittivät, että
orjatalous oli tehotonta, koska orjat työskentelivät vain pakon
edessä. Englannissa pelättiin orjuutta arvostelleiden radikaalien
poliittisten voimien vahvistuvan, jos orjuutta ei lakkauteta.
[PI] |
|