  |
|
|
|
|
|
Sosiaalidarvinismi ja rasismiModernin rasismin ja sosiaalidarvinismin avulla oikeutettiin vaatimukset brutaalista sisäpolitiikasta ja aggressiivisesta ulkopolitiikasta. Rasismi vahvisti ensinnäkin sosiaalidarvinismin antidemokraatista suuntausta sisäpolitiikassa, sillä rasismi ei merkinnyt "ainoastaan eri rotujen erilaista arvoa, vaan myös yksityisten ihmisten"(Hitler). Sen avulla voitiin toiseksi selittää oma kansa
maailman jaloimmaksi roduksi, joka olisi oikeutettu hallitsemaan maailmaa.
"Me aavistamme kaikki, että kaukaisessa tulevaisuudessa voi ihmisen
ratkaistavaksi joutua ongelmia, joiden ratkaisuun ainoastaan korkein rotu
vallitsevana kansana voi olla kutsuttu tukenaan kokonaisen maapallon voimavarat
ja mahdollisuudet" (Hitler). Hitlerille korkeinta rotua edustivat tunnetusti
arjalaiset eli germaanit. Kolmanneksi rasismin ja sosiaalidarvinismin yhdistymisen
avulla saatettiin muokata kansakunnansta sotaa varten yhtenäinen ryhmä.
Rasismin avulla määritettiin kansakunta yhtenäiseksi "rotu
-eli veriyhteisöksi". Täten rasismin avulla yritettiin välttää
yhteiskunnan eri ryhmien sisäinen vastakkainasettelu. 'Oma veri' ei
nouse 'omaa vertansa vastaan'. Repivä sisäpoliittinen taistelu
merkitsi rotuteorian mukaan kansakunnan itsetuhoa, sillä hajanainen
kansakunta ei koskaan kykenisi selviämään 'olemassaolon
taistelussa' muita kansakuntia vastaan.
Sosiaalidarvinismin oppi 'olemassaolon taistelusta' antoi puolestaan rasismille sen aggressiivisen sisällön. Rotujenhan ei katsottu olevan vain 'eriarvoisia', vaan myös luonnon lakien määrittimässä keskenäisessä 'olemassaolontaistelussa'. Kansojen taistelusta tuli "kansallisen elämän edellytys". |