Klassiset rotuteoriat
Ensimmäiset varsinaiset rotuluokitukset ja teoriat rotujen erilaistumisesta
syntyivät osana 1700-luvun luonnontieteilijöiden luononhistoriallisia
ja taksonomisia (luokittelevia) suurteoksia. Omat rotuluokituksensa esittivät
mm. ruotsalainen Carl von Linné, ranskalainen
Buffon
(Georg Louis Leclerc) ja saksalainen Johann Friedrich
Blumenbach. Heidän luokituksissaan esitettiin, että ihmiskunta
oli jakaantunut 5-6 rotuun, jotka erosivat selvästi toisistaan ulkonäöltään.
Näillä ns. klassisilla rotuteoriolla oli muutamia yhteisiä
piirteitä. Niitä olivat
1)
yhtenäisen eurooppalaisen rodun luominen,
2) eurooppalaisen rodun esittäminen
ihmiskunnan ihannetyyppinä,
3) ympäristöteoria, jonka mukaan
ilmasto ja ympäristö ovat synnyttäneet rotuerot,
4) monogenetismi, jonka mukaan koko ihmiskunta kuuluu samaan
lajiin,
5) muidenkin kuin fyysisten kriteerien käyttö rotuluokituksissa
ja
6) hierarkkisuus eli rotujen pitäminen fyysisesti ja/tai henkisesti
eriarvoisina
[PI] |