• Modernin rasismin synty
    • Voltaire
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]



 
 
 
 
 
 
 
 

 

Voltaire (1694-1778)

Ranskalainen kirjailija, historioitsija ja yhteiskuntafilosofi Voltaire, oikealta nimeltään Francois-Marie Arouet, oli yksi valistuksen vuosisadan kirkkaimpia hahmoja. Hänellä on erittäinen monipuolinen ja laaja kirjallinen tuotanto.

Voltairen ajattelun keskeisiä tunnuspiirteitä olivat ehdoton uskonnonvastaisuus ja rationalismi. Hän puolsi myös voimakkaasti uskonnonvapautta ja poliittista suvaitsevuutta, joiden Voltaire katsoi takaavan valtiolle rauhallisen kehityksen. Hänen kuuluisin romaaninsa on 'Candide', jossa kirjan päähenkilö kokee maailmassa vallitsevan raakuuden ja väkivallan.

Voltairella on suuret ansiot taistelussa ihmisoikeuksien puolesta ja häntä pidetään oikeutetusti oikeamielisyyden ja hengen vapauden puolustajana sekä yhteiskunnallisten uudistusten tukijana.

Voltaire ei ollut kuitenkaan johdonmukainen puolustaessaan erilaisten ihmisryhmien oikeuksia ja tasa-arvoisuutta. Hänen suhtautumisensa afrikkalaisiin ja juutalaisiin oli yhtä halveksiva kuin monen muunkin valistusajan ajattelijan.

Voltaire oli vakuuttunut siitä, että erilaiset ihmiset eivät polveudu yhdestä ja samasta ihmisestä. Afrikkalaiset olivat hänen mielestään alemman ihmislajin edustajia, jotka olivat polveutuneet eri kantaparista kuin valkoiset. "Neekerien rotu" erosi hänen mukaansa eurooppalaisista "kuten spanielin laji erottuu vinttikoirasta." Voltaire puolusti "valkoisen rodun" paremmuutta suhteessa mustaan.

Vaikka Voltaire kritisoi maaorjuutta Euroopassa, niin afrikkalaisten orjuuttamiselle oli hänen mielestä olemassa "luonnollinen oikeutus" (Rousseau). Voltaire oli myös osallisena eräässä nantesilaisessa yrityksessä, joka harjoitti orjakauppaa. Tuottoisan orjakaupan ansiosta hänestä tuli yksi Ranskassa 20 suurituloisimmista (orjuus 1700-luvulla).

Ranskalaisen rasismitutkijan Leo Poliakovin mukaan Voltairelle juutalaiset olivat samalla tavalla alempiarvoisen ihmislajin edustajia kuin mustat. Voltairen filosofinen sanakirja (Dictionnaire philosophique [1764]) sisältää 118 artikkelia, joista noin 30 artikkelissa on löydettävissä juutalaisvastaisia ilmauksia. Hänelle juutalaiset olivat yksi "maapallon vastenmielisimmistä kansoista". Poikkeuksen Voltairen juutalaisvastaisessa ajattelussa muodostaa hänen maanpakolaiskautensa Englannissa. Hän joutui pakenemaan vuonna 1726 Englantiin, jossa hän vietti kolme vuotta. Tuona aikana Voltaire tutustui juutalaiseen pankkiiriin nimeltä d'Acosta, joka auttoi häntä taloudellisessa ahdingossa. Osoittaakseen juutalaiselle pankkiirille kiitollisuuttaan Voltaire lisäsi sankarirunoelmansa "La Henriade"n (1728) englanninkieliseen laitokseen runon, joka suuntautui juutalaisvastaista fanatismia vastaan. Myös Voltairen päiväkirjamerkinnöistä on löydettävissä hänen kiitollisuutensa juutalaista pelastajaansa kohtaan. Hänen kirjoittaa myös Englannista "kaikkien uskontojen kohtauspaikkana" ja jatkaa: "Kun kuuntelen, miten kristityt kiroavat juutalaisia, niin se vaikuttaa minusta samankaltaiselta, jos isä lyö lapsiaan. Sillä juutalaisten uskonto on kristillisyyden äiti ja islamilaisuuden isoäiti."

[JJ]