Voltaire (1694-1778)
Ranskalainen kirjailija, historioitsija ja yhteiskuntafilosofi Voltaire,
oikealta nimeltään Francois-Marie Arouet, oli yksi valistuksen
vuosisadan kirkkaimpia hahmoja. Hänellä on erittäinen monipuolinen
ja laaja kirjallinen tuotanto.
Voltairen ajattelun keskeisiä tunnuspiirteitä olivat ehdoton
uskonnonvastaisuus ja rationalismi. Hän puolsi myös voimakkaasti
uskonnonvapautta ja poliittista suvaitsevuutta, joiden Voltaire katsoi
takaavan valtiolle rauhallisen kehityksen. Hänen kuuluisin romaaninsa
on 'Candide', jossa kirjan päähenkilö kokee maailmassa vallitsevan
raakuuden ja väkivallan.
Voltairella on suuret ansiot taistelussa ihmisoikeuksien puolesta ja
häntä pidetään oikeutetusti oikeamielisyyden ja hengen
vapauden puolustajana sekä yhteiskunnallisten uudistusten tukijana.
Voltaire ei ollut kuitenkaan johdonmukainen puolustaessaan erilaisten
ihmisryhmien oikeuksia ja tasa-arvoisuutta. Hänen suhtautumisensa
afrikkalaisiin ja juutalaisiin oli yhtä halveksiva kuin monen muunkin
valistusajan ajattelijan.
Voltaire oli vakuuttunut siitä, että erilaiset ihmiset eivät
polveudu yhdestä ja samasta ihmisestä. Afrikkalaiset olivat hänen
mielestään alemman ihmislajin edustajia, jotka olivat polveutuneet
eri kantaparista kuin valkoiset. "Neekerien rotu" erosi hänen mukaansa
eurooppalaisista "kuten spanielin laji erottuu vinttikoirasta." Voltaire
puolusti "valkoisen rodun" paremmuutta suhteessa mustaan.
Vaikka Voltaire kritisoi maaorjuutta Euroopassa, niin afrikkalaisten
orjuuttamiselle oli hänen mielestä olemassa "luonnollinen oikeutus"
(Rousseau). Voltaire oli myös
osallisena eräässä nantesilaisessa yrityksessä, joka
harjoitti orjakauppaa. Tuottoisan orjakaupan ansiosta hänestä
tuli yksi Ranskassa 20 suurituloisimmista (orjuus
1700-luvulla).
Ranskalaisen rasismitutkijan Leo Poliakovin mukaan Voltairelle juutalaiset
olivat samalla tavalla alempiarvoisen ihmislajin edustajia kuin mustat.
Voltairen filosofinen sanakirja (Dictionnaire philosophique [1764]) sisältää
118 artikkelia, joista noin 30 artikkelissa on löydettävissä
juutalaisvastaisia ilmauksia. Hänelle
juutalaiset olivat yksi "maapallon vastenmielisimmistä kansoista".
Poikkeuksen Voltairen juutalaisvastaisessa ajattelussa muodostaa hänen
maanpakolaiskautensa Englannissa. Hän joutui pakenemaan vuonna 1726
Englantiin, jossa hän vietti kolme vuotta. Tuona aikana Voltaire tutustui
juutalaiseen pankkiiriin nimeltä d'Acosta, joka auttoi häntä
taloudellisessa ahdingossa. Osoittaakseen juutalaiselle pankkiirille kiitollisuuttaan
Voltaire lisäsi sankarirunoelmansa "La Henriade"n (1728) englanninkieliseen
laitokseen runon, joka suuntautui juutalaisvastaista fanatismia vastaan.
Myös Voltairen päiväkirjamerkinnöistä on löydettävissä
hänen kiitollisuutensa juutalaista pelastajaansa kohtaan. Hänen
kirjoittaa myös Englannista "kaikkien uskontojen kohtauspaikkana"
ja jatkaa: "Kun kuuntelen, miten kristityt kiroavat juutalaisia, niin se
vaikuttaa minusta samankaltaiselta, jos isä lyö lapsiaan. Sillä
juutalaisten uskonto on kristillisyyden äiti ja islamilaisuuden isoäiti."
[JJ] |