• Modernin rasismin synty
    • Valistus ja rasismi
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

 
 
 
 
 
 
 
 

 

Valistus ja rasismi

Valistusaikaa, 1700-lukua, pidetään vapauden, järjen ja tiedon vuosisatana, koska silloin pyrittiin vapautumaan sekä tiedollisesti että yhteiskunnallisesti vanhoista maallisista ja uskonnollisista auktoriteeteista. Ranskan vallankumouksen iskulause vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvoisuudesta on maailman tunnetuimpia yhteiskunnallisia ja poliittisia iskulauseita, jollei se ole tunnetuin.

Valistusajalla oli kuitenkin pimeä puoli. Ranskalaisen tutkijan Leon Poliakovin ja monien muiden historioitsijoiden mielestä valistus oli rasismin kehto. Eurooppalainen siirtomaajärjestelmä vahvistui 1700-luvulla. Orjuus Amerikan ja Länsi-Intian plantaaseilla ja viljelmillä jatkui ja kasvoi ennennäkemättömän laajaksi orjataloudeksi. Orjuus kielsi miljoonilta ihmisiltä ne ihmisoikeudet, joiden valistusfilosofit periaatteessa katsoivat kuuluvan luonnostaan kaikille ihmisille (Orjuus 1700-luvulla).

Luonnontieteissä syntyivät ensimmäiset rotuteoriat ja rotuluokitukset, joista alkoi versoa tieteellinen rasismi. Yhteiskuntateorioissa nojauduttiin luonnontilan käsitteeseen ja teoriaan ihmiskunnan asteittaisesta kehityksestä. Niissä olivat idulla myöhemmin syntynyt jako "luonnonkansoihin" ja "kulttuurikansoihin" sekä käsitys, että alkuperäiskansat, "villit", ovat ihmiskunnan kehitysjäänne.

Toisaalta valistusajattelu nojautui sellaisiin periaatteisiin, jotka loivat perustan myös orjuuden arvostelemiselle ja 1700-luvun lopussa orjuuden vastaiselle liikkeelle, abolitionismille. Jo 1700-luvun lopulla eräät valistusajattelijat, kuten Johann Gottfried Herder ja Alexander von Humboldt, arvostelivat juuri syntyneitä rotuteorioita (Kts. myös Voltaire, Rousseau, Grégoire ja Condorcet).

Vaikka valistusaika aloitti ihmisen biologisoinnin, oli ihmiskuva kuitenkin toisenlainen kuin 1800-luvun kypsässä rasismissa. Rodun ei vielä 1700-luvulla katsottu määrävään ihmisen henkisiä kykyjä ja kulttuuri- ja yhteiskuntakehitystä niin kuin seuraavalla vuosisadalla tehtiin. Ihmisen biologian ja hänen henkisten kykyjensä ja taipumustensa ei katsottu olevan syysuhteessa toisiinsa, vaan niitä pidettiin rinnakkaisina ilmiöinä.
[PI]